Hei!

Olen 31-vuotias filosofian opiskelija Tampereen yliopistosta. Vapaa-ajallani soitan bändissä. Kotonani asuu kolme minulle rakasta ja tärkeää kissaa, mutta tämän lisäksi minulla on runsaasti kokemuksia koirista, sekä hieman myös pieneläimistä.

Olen ollut äärimmäisen eläinrakas koko elämäni, mutta perheenjäsenen allergian takia lemmikkiä ei voitu ottaa. Onneksi ollessani ala-asteella sekä paras ystäväni että serkkuni ottivat koirat. Hoidin noita koiria paljon siitä asti kun ne olivat pentuja – toinen oli lapinporokoira ja toinen porokoiramix, jossa oli myös saksanpaimenkoiraa ja rottweileria. Porokoiramixiä hoidin sen ollessa pentu useamman viikon ajan päivät serkun ollessa töissä. Tuolloin siis lenkittämisen, leikkimisen ja ruokkimisen lisäksi hommaan kuului sisäsiistiksi kouluttaminen, ja sisällä tapahtuneiden vahinkojen siivoaminen. Myöhemmin serkku muutti samaan kaupunkiin kanssani, ja vietin aikaa porokoiramixin kanssa paljon; tapasimme päivittäin, ja välillä kun serkun piti lähteä reissuun, koira oli meillä hoidossa. Pidän tuota, jo edesmennyttä, koiraa yhtenä tärkeimmistä eläimistä elämässäni, olinhan hänen kanssaan tekemisissä niin paljon. Hänen kuvansa on kehystettynä hyllylläni. Myös myöhemmällä iällä olen ollut hoitamassa serkkuni muita lapinporokoiria serkkuni työkiireiden aikana, olen ruokkinut, lenkittänyt ja leikkinyt koirien kanssa, näitäkin koiria olen hoitanut sekä pentuna, että jo vanhuksena, joten kouluttaminen on minulle jokseenkin tuttua puuhaa, tehdään sitä sitten naksuttimen tai herkkujen avulla. Parhaan ystäväni lapinporokoiraa lenkitin, ruokin ja leikitin paljon yhdessä ystäväni kanssa siitä asti kun koira oli pentu. Olin oikeastaan nimetty tuon koiran kummiksi. Lisäksi kävin teininä läheisellä husky-tarhalla – omistajalla oli siis ulkokoirina lukuisia huskyja, joita hän koulutti vetokoiriksi. Ruokin ja leikitin siellä koiria. Minulla siis on kokemusta koirista, pentuajasta vanhuusikään, vaikken ole koiran kanssa itse elänyt (lukuun ottamatta niitä useampia viikon tai parin pätkiä kun olen asunut serkkuni koirien kanssa saman katon alla niitä hoitaen.) Tämän, sekä valtavan rakkauteni koiria kohtaan vuoksi eräs ystävä otti juuri yhteyttä kysyäkseen, voisinko asua hänen luonaan koiraansa hoitamassa, kun hän on työmatkoilla. Kyseessä on isokokoinen rescue, ja vastasin tietysti, että enemmän kuin mielelläni!

Itselläni tosiaan on kolme kissaa, ensimmäiset muuttivat luoksemme 10 vuotta sitten. Nuo kissat ovat minulle loputtoman rakkaita, ja niiden hyvinvointi on minulle ehdoton prioriteetti. Kissat ovat sisäkissoja, mutta olemme järjestäneet heille kiipeilymahdollisuuksia sekä kiipeilypuiden, että kaapinpäällysten ja hyllyjen avulla. Satunnaisesti olemme kokeilleet kissojen käyttämistä ulkona valjaissa, mutta se on usein tuntunut liian pelottavalta sisätiloihin tottuneille kissoille. Kissamme, vaikka alkavat jo ikääntyä, ovat olleet hyvin terveitä, mutta toki olemme niitä joutuneet joskus lääkitsemään – niinpä tämäkin on tuttua toimintaa. Tämän lisäksi käyn usein hoitamassa toisen serkkuni kissoja heidän ollessaan reissussa – kuten koiran hoidossakin, asun nuo ajat serkkuni luona, jotta voin olla kissojen kanssa koko ajan. Kissat selvästi viihtyvät kanssani, profiilini galleriasta löytyy kuvia serkkuni kissasta olkapäälläni sekä "halaamassa" minua. Serkkuni toista kissaa olen myös lääkinnyt ilman ongelmia.

Pieneläimistä kokemukseni ovat vähäisempiä – olen kuitenkin nuorempana ruokkinut kavereideni gerbiilejä sekä marsua.

Minusta siis saat rakkaalle eläimellesi vastuullisen ja innokkaan hoitajan, joka rakastaa viettää aikaa karvaisen kaverisi kanssa! Kotiini en voi ikävä kyllä lemmikkiäsi ottaa, sillä kissamme eivät ole olleet koirien kanssa tekemisissä, ja salamatutustuttaminen vieraisiin kissoihin ei ole kannattavaa. Mutta sinun luonasi tapahtuva hoito tai lenkittäminen ulkona onnistuu mainiosti, ja olen innoissani saadessani laajentaa karvaisten kaverien piiriäni!